Ei voi kelaa et se tulee noin vaan, voittajat tekee ja häviäjät puheen hoitaa.

Viime postauksen jälkeen ei ole taaskaan mitään kauhean erikoista tapahtunu, muutama psychology social ja normaaleja luentoja. Yhtäkkiä on enää yksi maanantai siihen, että palaan Suomeen — kääk!

Ajattelin kuitenkin nyt kirjoittaa siitä mitä yksi facebookviesti, kaverin konsultoiminen, kliseen ääneen toteaminen ja vastaus "oh, I'll do it!" voi aiheuttaa.

Englannissa tämän tapahtumaketjun seurauksena voi päätyä...

1st Chukka: Winchester 3 vs Defence Academy

... pelaamaan pooloturnauksessa!

Aloitin tosiaan poolon pelaamisen tänne muutettuani, sillä vaikka olenkin ratsastanut viisivuotiaasta, ei hevospoolo ikinä käynyt edes mielessä. Aiheeseen vaikuttaa toki myös se fakta ettei pooloa pelata Suomessa, mutta en koskaan oikeastaan ajatellut lajista mitään kovin kummallista. Ehkä korkeintaan koin sen liian vaarallisena? Kouluratsastus oli itselleni parempi, sillä siinä vaaditaan tarkkuutta ja tajusin aika pian, että on oikeastaan ihan kivaa jos hevosen kanssa joutuu työskentelemään. Yliopistossa kuitenkin tuli mahdollisuus kokeilla pooloa stick 'n' ball -tunnilla ja koska hevosen selässä oli paljon mukavampaa kuin muistinkaan, päätin aloittaa edes epäsäännöllisen poolon pelaamisen. Epäsäännöllisen lähinnä siksi, että hinta on ihan normaalien ratsastustuntien hinnoissa (£32,50/tunti) ja opiskelijana ei ole tuollaiseen varaa viikoittain. En myöskään ollut ihan varma voiko poolo lajina olla minulle sopiva, mutta päätin kuitenkin kokeilla ja parin tunnin jälkeen totesin lajin oikeastaan olevan ihan jees. Nyt pooloa pelatessa on ollut hankalinta kun ratsastustyyli on aivan erilainen — normaalisti hevonen pitäisi koota tuntumalle ennen laukannostoa, mutta poolossa hevonen lasketaan eteen työntämällä kädet kohti korvia. 

Joukkueeltamme kyseltiin ~1,5kk sitten josko olisi halukkaita pelaajia marraskuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävään turnaukseen. Silloin en viitsinyt edes ilmoittautua, sillä en tosiaankaan kokenut itseäni varmaksi poolon pelaajaksi ja ajattelin ettei kilpaileminenkaan ehkä ole mitenkään realistinen ajatus. Tällä viikolla sain kuitenkin joukkueen varakapteenilta viestiä josko olisin missään määrin kiinnostunut pelaamaan ja koska you only regret the chances you didn't take, päätin sanoa "kyllä" enkä kadu sitä.

Lähdimme lauantaiaamuna kahdeksan aikaan Winchesteristä kahdessa autossa ja kolmen joukkueen voimin kohti Inglesham Polo Clubia. Matkaa oli vaivaiset 88km, mutta siihen meni loppujen lopuksi yli 2h kun kävimme mm. paikassa nimeltä World's End ja vietimme pienen ikuisuuden metsästäen pooloklubia. Jännitystä lisäsi se fakta, että meidän joukkueemme ensimmäinen joukkue Winchester 3 (johon kuuluin) olisi ensimmäisessä chukkassa ja näin olle paikalle pitäisi päästä 10:50 mennessä. Loppu hyvin kaikki hyvin ja olimme 10:45 paikalla (lähes) valmiina pelaamaan. 

3rd&4th play off: Winchester 3 vs Norland 3

Poolo ei ehkä suomalaisille ole kaikkein tutuin laji, itse en ainakaan tiennyt siitä juurikaan mitään ennen kuin aloitin pelaamisen. Sääntöjä on aika paljon, mutta niin on pakko kun ammattilaistasolla hevosten nopeudet ovat aivan käsittämättömiä ja myös pallo kulkee lujaa. Tärkeimpiä asioita ovat right of way ja line of ball, kumpaakaan ei saa toinen pelaaja leikata 90° kulmassa. Line of ball kulkee pallon mukana siihen suuntaan johon pallo kulkee ja pelaajalla on right of way oman linjansa mukaisesti. Jos siis esimerkiksi backuppaan meidän ykköstä joka kulkee pallon kanssa kohti maalia, ei kukaan saa yrittää leikata meidän väliimme 90° kulmassa. Sen sijaan ns. ride-off, jossa pelaaja yrittää työntää toisen pelaajan pois right of waylta on okei. Ero on kuitenkin siinä, että ride-offissa kuuluu lähestyä 45° kulmassa ja lähinnä hevosen avulla työntää ratsastaja ja hevonen pois linjaltaan. Kuitenkaan "sandwiching" ei ole salittua, sandwichissa yhden joukkueen pelaaja joutuu kahden toisen joukkueen pelaajan väliin niin ettei kykene liikkumaan.

Kaikkien pelaajien kuuluu pitää mailaa oikeassa kädessä — tämäkin turvallisuussyistä. Mailalla saa lyödä myös vasemmalta puolelta, muttei hevosen kaulan alta. Pelissä saa myös tietenkin puolustaa ja vaikka toista päin ei saa varsinaisesti ratsastaa, esimerkiksi 'hooking' on sallittua. Erityisen kätevää tämä on silloin kun ei itse pysty lyömään palloa, mutta vastapuolen pelaaja yrittää sitä. Käytännössä the player hooks another player's mallet, jolloin (parhaassa?) tapauksessa maila saattaa myös lentää vastustajan kädestä. Tärkeää puolustamisen kannalta on myös hyvä pallonhallinta, aina ei ole järkevintä lyödä niin pitkälle kuin pystyy, sillä tällöin toisen joukkueen on helpompi ottaa pallo. Esimerkiksi meidän voittomaalimme ei suinkaan tullut pitkästä lyönnistä vaan kun ykkönen löi lyhyitä lyöntejä kentän reunaa pitkin ja kuljetti pallon maalin luokse, josta minä ja kakkonen saimme sen lyötyä maaliin.

2nd chukka: Winchester 3 vs RAU 2

Joukkueen pelaajat on numeroitu (areenalla) 1-3 ja jokaisella pelaajalla on oma roolinsa, joskin kaikki ovat valmiita tekemään mitä tahansa jos se hyödyttää joukkuetta (ei siis koulun liikuntatunneilta tuttua "olen puolustaja, seison maalin edessä enkä tee muuta). 

• #1 on usein joukkueen paras lyöjä ja hänen tehtävänsä on keskittyä maalien tekoon, sekä puolustaa vastapuolen #3 vastaan.
• #2 seuraa ykkösen toimia ja on usein joukkueen 2. paras pelaaja.
• #3 on (joidenkin sivujen mukaan) verrattavissa jalkapallon quarterbackiin, hän on joukkueen kokenein pelaaja ja handicap -peleissä kolmosella on korkein handicap. Kolmonen on myös joukkueen "kenttäkapteeni", eli mm. kommunikoi pelin aikana kentällä joukkueensa kanssa.

Poolopeli jaetaan 7min chukkiin ja vaikka pelaaja ei pelin aikana tiedä ajan kulusta mitään, 30s ennen chukkan päättymistä tulee äänimerkki. 7min ei kuulosta pitkältä ajalta, mutta etenkin ruohokentällä pelattaessa se on hevosille raskasta — ruohokenttä kun on kooltaan n. 3 jalkapallokenttää pituuden puolesta. 

Pelin on tarkoitus kulkea koko ajan eteenpäin, mutta etenkin aloittelijatasolla näin ei aina ole... Ei ollut kerran eikä kaksi kun meilläkin peli pyöri ympyrää paikallaan. Muutama vastapelaajajoukkue myös näytti käyttävän sitä "taktiikkanaan"... "jos me ei liikuta ollenkaan ja vaan pyöritään paikallaan tiiviisti niin tuomari ei näe että lyödään kaulan alta eikä se vihellä sandwichejä".

2nd chukka: Winchester 3 vs RAU 2

Ensimmäisenä päivänä oman joukkueeni chukkat eivät menneet mitenkään kehuttavasti — omalta osaltani olisin voinut pelata niin paljon paremmin, tuntui ettei mikään vaan toiminut. Paransimme kuitenkin koko viikonlopun ajan jokaiseen chukkaan ja ottaen huomioon sen että tämä oli koko joukkueen ensimmäinen turnaus tältä vuodelta, ei mennyt aivan surkeasti. Ensimmäisenä päivänä kaikilla (Winchester 3, Winchester 2 ja Winchester 1) oli kaksi chukkaa, joiden jälkeen kävimme syömässä päivällistä pubissa, siirryimme hotellille ja illalla palasimme pooloklubille bileitä varten.

Vaikka turnaus itsessään oli Ingleshamissa, yövyimme kuitenkin Swindonissa sillä siellä oli ilmeisesti järkevimmän hintainen hotelli mitä nyt sattui löytymään. Pakko todeta ettei Swindon ollut paikkana mitenkään erityisen miellyttävä, mutta kyllä siellä nyt yhden yön oli. Koko viikonlopun ajan tuntui olevan erinäisiä haasteita kuljetuksien kanssa — englannin liikenne on aivan käsittämätöntä ja täällä on aivan kauheaita liikenneympyröitä! Swindonista poistuessa oli viisikaistainen liikenneympyrä, jossa oli käytännössä kaksi ympyrää sisäkkäin ja tästä poistuessa mentiin vielä pienemmän ympyrän kautta?!

Lauantai-iltana palasimme pikaisen siistiytymisen ja vaatteiden vaihdon jälkeen pooloklubille, joskin sekään ei sujunut aivan niin kuin strömsössä. Tilasimme yhdeksälle henkilölle taksin ja 10min päästä yksi auto saapuikin — sinne mahtui vain neljä ihmistä, mutta kuski vakuutti toisen taksin olevan tulossa. 30min myöhemmin toista taksia ei näkynyt eikä kuulunut ja soitettuamme taksiyhtiöön yrittivät he väittää, että emme muka olisi tilanneet taksia yhdeksälle?! Viikonloppuna minulle tuli uusi lempinimi "Finland" ja kaikkien mielestä oli todella hauskaa kun hermostuin taksiyhtiön mussuttamisesta; "Finland is getting angry!" oli jotenkin hauskaa. Viisi taksiyhtiötä myöhemmin saimme oikein mukavan tilataksin ja pääsimme lähtemään, mutta matka ei vieläkään sujunut aivan niin yksinkertaisesti. Vieläkään ei ole tietoa mitä oli meneillä, yhtäkkiä huomasimme ajavamme sumussa joka hetken päästä paljastui savuksi ja auton täytti palavan puun ja jonkun muun haju — jossain oli jotain aika suurta tulessa mutta ei ole mitään tietoa mistä oli kyse. Päästiin loppujen lopuksi pooloklubille ja nauttimaan (Kumman Kaata lainaten) IVB:stä. Baari oli ilmainen koko yön ja "viihdyttipä" iltaa myös jonkun joukkueen miesten nerokas idea viuhahtaa sisäareenan päästä päähän. Päätimme onneksi lähteä aika ajoissa takaisin hotellille, sillä seuraavana piti olla pelaamassa jälleen yhdeltätoista ja ehkä itse kukin oli aika väsynyt puolenyön jälkeen...

3rd&4th play off: Winchester 3 vs Norland 3

Sunnuntaina jostain syystä ei väsyttänyt yhtään niin paljon kuin olisi luullut — hotellin varasänky oli oikeastaan mukavampi kuin sänkyni yliopistolla ja se on aika paljon sanottu. Yleensä en suostu millään nukkumaan varasängyssä, mutta täällä ihmiset ovat omasta tilastaan tarkempia kuin suomalaiset ja sängyn jakaminen on iso "no no". Nauratti kuunnella ihmisten keskustelua siitä kuinka he nukkuivat aivan sängyn eri reunoissa ja muistelin samalla heinäkuun hotellia Kumamotossa... Sänky oli ehkä puoliparisänky ja mahduimme silti Jassun kanssa siihen ihan okei.

Jouduin pakon edessä juomaan englantilaista pikakahvia aamulla ja en edes voi väittää sen olleen kahvia — maku oli luokkaa sahanpurut ja kofeiinia ei tuntunut olevan nimeksikään... Aamiainen jäi kaikilta loppujen lopuksi syömättä, sillä "fast food" ei tosiaankaan olisi ollut nopeaa. Mäkkärin autokaistalle oli 15 auton jono ja kassajono ulottui ulos asti, ilmeisesti on ihan normaalia tunkea mäkkäriin 10:30 sunnuntaiaamuna?? Huolimatta lievästä stressistä ehdimme ajoissa pooloklubille ja ykkösjoukkueemme pääsi näyttämään Norlandille kuinka pooloa pelataan.

Meillä oli jälleen kerran uudet hevoset ensimmäisessä chukkassa, poolossa hevonen vaihdetaan jokaisen chukkan jälkeen ja itse päädyin pelaamaan loppujen lopuksi kolmella eri hevosella. Meidän joukkueemme paransi yhteispeliä jälleen kerran, mutta huolimatta siitä ja uudesta (ketterästä) pienestä ponistani en vain oikein ollut tyytyväinen peliin. Tästä kuitenkin oli ehkä hyötyä iltapäivällä, sillä aamupäivän "perhana, palloon pitää osua ja pitää kommunikoida joukkueena" -asenne muuttui muotoon: "ei jumankauta, me pystytään tekemään maaleja ja mehän kommunikoimme ja VOITAMME".

3rd&4th play off: Winchester 3 vs Norland 3

Kakkosten pelissä Ingleshamia vastaan tapahtui pieni "incident" kun Ingleshamin pelaaja päätti tunkea mailansa meidän pelaajan kylkeen... Tästä ei-niin-kiitollisena meidän pelaajamme totesi saaneensa tarpeeksi, riuhtaisi mailaa napakasti ja näin ollen toinen pelaaja jäi mailatta. Oli kuulemma huutanut jotain tyylillä "tämä ei ole reilua!!", mutta etenkin jälkikäteen kuultuna tuo ei voinut kuin naurattaa. Mitäs yritti pelata rumasti? Sitä saa mitä tilaa. Hauskempaa tilanteesta teki toki myös se, että jostain syystä tuomari ei nähnyt mailanmenetystä ja näin ollen mailaton ratsastaja joutui pelaamaan muutaman minuutin ilman sitä. Mailattomana poolossa on aika hyödytön — vaikka pystyykin ride-offiin, siitäkään ei ole paljoa iloa jos ei pysty lyömään palloa.

Meidänkään play off ei sujunut aivan ilman pieniä mutkia, sillä ykkösemme oli juuri lyömässä palloa maaliin ja backuppasin häntä kun yhtäkkiä näen hänen makaavan maassa. Ilmeisesti hevonen oli päättänyt pysähtyä ja laittaa ratsastajan maaliin pallon sijaan? Onneksi ainoa kolauksen kärsinyt oli ykkösen arvokkuus (ja mudasta ruskeaksi muuttuneet housut) ja pelin jatkuttua saimme kauan kaivatun ja yritetyn maalin. Tämän, sekä niiden meille ennenkuulumattomien foulien viheltämisen lisäksi, actionia peliin toi tilanne kun löin nearside forehandin ja olin nostamassa mailaa takaisin oikealle puolelle kun vasemmalle puolelleni olikin ilmestynyt vastapuolen pelaaja. Tästä tietämättömänä päädyin lyömään häntä mailalla naamaan ihan hyvällä vauhdilla ja hetken ajan näyttä siltä että jotain oikeasti oli sattunut. Pahoittelin kovasti tekoani, sillä en tosiaankaan ollut tullut lyömään pelaajia naamaan vaan lyömään palloa. Lyönti kuitenkin kuitattiin toteamalla, että tuollainen kuuluu peliin. Um, selvä?

our fab Winchester 3 <3

Turnaus päättyi meidän osalta paljon paremmin kuin alkoi, kolmanneksi tuleminen ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta paransimme jokaisessa chukkassa hurjasti. Oli mukava päättää viikonloppu voittoon viimeisessä chukkassa vaikka hävisimmekin vain yhden, muut olivat nollapelejä. Kakkos- ja ykkösjoukkueemme tulivat omien divisioidensa sijalle 2., mutta he pelasivat todella hyvin. Turnaus oli opettava monella tapaa, yksi parhaista asioista oli katsoa muiden pelejä (etenkin ykkösten) ja oppia kuinka pitäisi pelata. Oli myös mielenkiintoista huomata kuinka oma ratsastus ja pelaaminen on muuttunut huomattavan paljon aggressiivisemmaksi ensimmäisestä poolotunnista. Nykyään kurotan palloa kohti vaikka silmämääräisesti näyttää etten välttämättä voi osua siihen ja yritän ride-offeja ym. Kokemuksena viikonloppu oli superhieno ja kliseinen "you only regret the chances you didn't take" pitää paikkaansa, sillä nyt kun tietää miten hauskaa oli, olisi harmittanut ettei lähtenyt.

Kävelin turnauksessa lähinnä valkoisessa Kingslandin "Finland" -hupparissa ja ensimmäisen chukkamme jälkeen kisojen valvoja kysyi syytä hupparille. Kävi ilmi, että joskus aikanaan hän oli ollut Suomessa pelaamassa pooloa :D Suomesta kuulemma nykyäänkin löytyy pooloponeja vaikkei pooloa pelatakaan. Sinänsä en ihmettele, Suomi ei ehkä ole ihan tyypillinen poolomaa ja toisaalta poolo on suhteellisen vaarallista hevosurheilua. Maassa maan tavalla, eh?

Mielenkiintoista oli myös huomata kuinka kivaa joukkuelajin pelaaminen voi olla?! Ratsastus on pääsääntöisesti yksilöurheilua, mutta poolossa on mukavaa kun chukkan jälkeen voi reflektoida peliä a. oman joukkueen kanssa ja b. koko joukkueen kanssa. Toisaalta myös konflikteja voi syntyä hurjan paljon helpommin, etenkin jos joukkueessa on joku joka kieltäytyy näkemästä virheitä omassa ratsastuksessaan ja syyttää kaikesta hevosta ja/tai muuta joukkuetta. On kuitenkin mieltä ylentävää kuulla muulta joukkueelta positiivista palautetta omasta pelistään ja saada vahvistusta omille ajatuksilleen pelistä — parantaminen ei ollut vain omissa silmissä vaan myös katsojat näkivät sen.

Winchester polo<3

Turnauksen jälkeen oli jotenkin todella epätodellinen olo palata yliopistolle — tosin näin se kai aina on kun on ollut kivaa ja sitten pitäisi palata arkeen? Onneksi maanantai oli vapaapäivä ja ehti järjestellä itseään viimeistä luentoviikkoa varten (ja pestä liikaa pyykkiä).

Kävin eilen pelaamassa vielä yhdellä tunnilla ja vaikka jostain syystä lyönnit eivät harjoitellessa sujuneet, pelatessamme ja pallonhallintaa pareittain treenatessa kaikki sujui paljon paremmin? Ehkä tähän liittyy kilpailuvietti tai jotain :D Meinasin myös työntää toisen ratsastajan alas selästä kun tein ride-offin "hieman" liian aggressiivisesti... hups. Tunnin jälkeen menimme perinteiselle post polo lunchille, sillä kaupungin irkkupubi sponsoroi meitä ja näin ollen saamme ryhmänä kaikista ruoista -50%. Eilen tuli piipahdettua myös christmas marketilla, josta voisin kirjoitella jotain ehkä ensi viikon aikana kun ainoa opiskeluasia on keskiviikon jälkeen kaksi esseetä ja statsin research report. Esseiden DL ei ole ennen tammikuun 14. päivää, mutta jos kerrankin olisi järkevä ja kirjoittaisi ne ennen kuin pari päivää ennen deadlinea? Voisi olla ihan mukavaa viettää stressivapaa joululoma, kerrankin.

Olisi hauskaa tehdä lupauksia ahkerammasta postaustahdista, mutta ehkä vain totean yrittäväni kirjoittaa vielä ennen 15. päivää kun lennän Suomeen? Se tosin voi tarkoittaa lentokentällä kirjoittamista, mutta mitäs pienistä, haha.

Until next time,
xx

Maailma edessä avoin, elä.

Voisin pahoitella sitä, etten todellakaan ole ollut aktiivinen tämän blogin kanssa, kuitenkin, jos viettäisin aikaa miettien sitä kuinka asioista pitää kirjoittaa tänne, saattaisi helposti unohtaa elää. Olen viime päivinä alkanut viimein lukea "Eat, pray, love" -kirjaa ja niin kliseistä kuin se onkin, teos on pakottanut miettimään asioita. Lähinnä sitä, kuinka loppujen lopuksi elämä on täysin sitä mitä teet siitä ja jos tässä maailmassa on asioita jotka tekevät onnelliseksi, niistä kannattaa pitää kiinni.

Ulkomaille muuttaminen oli koko lukioajan se, jota odotin kuin kuuta nousevaa, mutta muuttopäivän lähestyessä pelko kasvoi suuremmaksi kuin olisin koskaan uskonut. Lakkiaisten jälkeen tuntui ettei Suomessa ehkä olisikaan niin paha jatkaa, tiesin kuitenkin että lähteminen olisi oikea teko. Itkin lentokentällä enemmän kuin olisin uskonut ja kaikki tuntui kauhean epätodelliselta (enkä vieläkään ehkä ihan sisäistä sitä, että asun täällä). Nyt kun elämä täällä on asettunut arjeksi ja viikot kuluvat nopeammin kuin olisin ikinä uskonut, tuntuu hölmöltä että edes ajattelin Suomeen jäämistä. Tiedän tehneeni oikean valinnan päättäessäni lähteä, sillä vaikkei elämä täällä olekaan ruusuilla tanssimista, on maanvaihdoksen tuoma muutos juuri se mitä tarvitsin. Ei sillä, että elämä Suomessa olisi ollut kauheaa, mutta lähinnä muuton tuoma vapaus olla mitä tahansa on ollut helpottavaa.

Loppujen lopuksi vaikeinta muuttamisessa on se hetki kun lentokone nousee kiitoradalta ja luot viimeisiä silmäyksiä maahan, jossa olet asunut lähes koko elämäsi.

Winchester cathedral, meidän valmistujaiset ovat tuolla sitten aikanaan~

Elämä täällä on normaalia arkea, mutta kuten eräs ihminen eilen sanoi "jos miettii liikaa kirjoittamista, menevät kaikki kertomisen arvoiset hetket ohi". Kyllä täällä viikoittain tapahtuu asioita, joista voisi kirjoittaa — hetkessä ei vain yleensä voi ja myöhemmin ei enää muista tai osaa eikä tilanne enää olisi niin hauska myöhemmin muutenkaan. Noh, onpahan paljon kerrottavaa. Toisaalta päivittäin on myös hetkiä, joina muistan minkälainen mahdollisuus tämä oikeasti on. Olen saanut mahdollisuuden a) opiskella ainetta, joka oikeasti kiinnostaa minua hurjan paljon ja b) tehdä sen ulkomailla. Suomessa edessä olisi ollut lähes väistämätön välivuosi, sillä psykalle ja oikikseen ei vain kävellä sisään papereilla ja IB:n jälkeen oli tunne etten jaksa enää lukea päästäkseni yliopistoon. Papereilla mennään tai sitten ei ollenkaan.

Muistan miettineeni ennen lähtöä minkälaista yliopisto-opiskelu on verrattuna lukioon ja nyt en voi kuin nauraa sille pelokkaalle Kiialle. Yliopisto on kuin lastenleikkiä verrattuna IB2 -vuoteen, sillä täällä kukaan ei hengitä niskaan jatkuvasti ja asiat selitetään paljon perinpohjaisemmin kuin IB:llä koskaan tehtiin. Yhdellä viikolla käsittelimme statsissa standard deviationia ja meille selitettiin mistä se tulee — IB:llä tuntui, että kaavat vain heitettiin eteen ja sanottiin: "laske nyt näillä". Tavallaan yksinkertaisempaa ehkä, mutta tuli aika kiva tunne kun luennoitsija käyttää aikaa asioiden selittämiseen. Etenkin kun täällä ihmiset saattavat tulla GCSE math -taustalla on ihan hyvä selittää MITÄ me oikeastaan laskemme kun SPSS laskee meille standard deviationin. Niin, mitäänhän ei enää tarvitse laskea käsin eikä oikeastaan edes tietää kaavoja, sillä kaikki tarpeellinen (paitsi graphing) tehdään upealla IBM SPSS statistis -ohjelmalla. IB on kuitenkin antanut todella hyvät lähtökohdat yliopistoon ja oli ihan kivaa kun personal tutor&stats lecturer totesi, että jos kerran olen tehnyt IB -matikan niin stats on aika helppoa :D

"I went through heaven and hell 

I can't say it was easy, and I can't say I loved every minute 

But I grew a lot, I learned a new language, and no that's not it sometimes 

I like to keep it to myself, that way I don't ruin it."

Olen kiitollinen siitä, että olen ollut vaihto-oppilaana niin ihanankauheassa maassa. Elämä siellä oli kaukana helposta, mutta vaihdon tuoma varmuus omista kyvyistä ja osaamisesta on korvaamatonta. Tänne tullessani varauduin valtavaan kulttuurishokkiin, mutta en vieläkään ole törmännyt siihen? On päiviä kun jatkuva "how are you?" muita kohdatessa ärsyttää aivan kauheasti — miksi kysyä kuinka toinen voi jos oikeasti ei kiinnosta vaan kyse on kohteliaisuudesta?! Meillä ei sentään ole kahta eri hanaa kylmälle ja kuumalle vedelle, mutten tiedä tulenko ikinä tottumaan siihen, että lämmitys ei yksinkertaisesti mene päälle ennen kuin huoneessa on aivan jumalattoman kylmä... En myöskään usko koskaan ymmärtäväni tätä ready mealien määrää mitä ihmiset syövät — miten kukaan voi syödä jotain niin epämääräisen näköistä mössöä? Näistä huolimatta en koe kokeneeni varsinaista kulttuurishokkia, mikä on oikeasti yllättävää.

Vaihtoon lähtevillä ihmisillä on ihailtava määrä rohkeutta ja tarmoa, ei sitä itse lähtiessään ymmärtänyt, mutta nyt Suomen uudestaan jättäneenä katsoo asioita aika erilaisin silmin.

Joissain määrin ulkomailla asuminen tekee asioista vaikeampia — enää ei ole vain yhtä kotimaata vaan elämän palasia on kaikkialla ja niistä pitäisi kasata jotain kokonaista? Japaniin jäi uuden kielen puhuminen ja "ahaa!" -elämykset (sekä kaikki ne ruoat ja tietynlainen ärsytys) ja tiedän kaipaavani Englannista joitain ihmisiä ja hieman maisemiakin. Jollain tapaa täällä asuminen tuntuu yhä vain vierailulta, mitä sitten vaikka olen asunut täällä jo kahdeksan viikkoa ja asun vielä kaksi vuotta (miinus kesälomat)? Tuntuu käsittämättömältä ajatella, että tämä ihan oikeasti on uusi kotimaa. Koen yhä brittinumeron kännykässä jonain vitsinä, tuntuu etten opi sitä ikinä ulkoa ja ei sillä toisaalta ole väliäkään, sillä kukaan ei nykyään oikeastaan enää kysele numeroita.

Hetki hetkeltä olen lähempänä joululomaa ja Suomeen paluuta, enkä oikeasti tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Tavallaan on aivan ihanaa saada hermolomaa seitsemän ihmisen kanssa elämisestä, mutta joissain määrin on aivan hirveää palata. Jossain syvällä on pelko siitä, että kaikki on aivan erilaista kuin lähtiessä ja monet asiat oikeasti ovatkin muuttuneet. Tiedän kuitenkin loman sisältävän aika paljon kaikkea kivaa (kuten YFU:n Aasian lähtövalmennus❤︎) ja on aika ihanaa kun ei tarvitse miettiä riittääkö kahvi kun sitä saa aina kaupasta lisää (jopa 24/7, kiitos uuden asunnon sijainnin!). En myöskään malta odottaa sitä, että pyykkiä voi pestä ILMAISEKSI.

Phew, uskokaa tai älkää, mutta olen käyttänyt noin kuukauden tämän postauksen kasaamiseen. Tai no ehkä tähän käytin kaksi päivää, mutta aloitin uuden postauksen 08.10. ja tämä on kasattu sen palasista ja viimeaikaisista ajatuksista. Postausideoita ja -toiveita saa heittää parhaaksi katsomallaan tavalla, normaali yliopistoarki on oikeasti loppujen lopuksi aika tylsää ja viikot juoksevat nopeammin kuin koskaan kuvittelin. Viikkojen kohokohta tuntuu kovin usein olevan uusi stats worksheet, sillä kaikki meidän essee deadlinet (2) ovat vasta semester 2 alussa. Toisaalta en kyllä valita, ihan kivaa vaihtelua siihen stressiin mitä viime vuosi toi mukanaan.

xx

Ilotulituskuvat parin viikon takaisesta bonfire nightista, 20min kestänyt musiikkiin sovitettu ilotulitusshow oli aika upea.

Muutos on välttämätöntä.

"Kaipuusi on meri jonka yli voit suunnata kulkusi, 

kaipuusi on maa jonka halki voi taivaltaa, 

miksi siis seistä naulittuna, avuttomana, 

ja sineen tuijottaa? 

Tulee aamu jolla on punaisemmat ääret 

kuin muilla konsanaan, 

tulee tuuli joka ojentaa sinulle kätensä: 

lähde vaeltamaan! 

Meidän kaikkien täytyy jättää vanhat kotimme, 

kaikkien täytyy astua ulos ja seurata tähteä, 

kaikkien pitää lähteä sinne missä uudet auringot häikäisevät, 

meidän on lähdettävä sinne missä onnen pyörä kääntyy 

palaamatta koskaan entiseen…"

- Edith Södergran

Päivitän pian jotain järkevämpääkin, mutta tällä hetkellä keskityn hyvään musiikkiin, isänpäiväkahviin ilman isää ja kakkua ja siihen, että kaikki on oikeasti aika hyvin vaikka asiat muuttuvat. Englantilainen syksy on myös ihan mukava, olen nähnyt viimeisen muutaman päivän aikana enemmän sateenkaaria kuin varmaan viimeisen vuoden aikana.
Hyvää isänpäivää!❤︎
xx

Se ihan oikea yliopistoelämä

"These are the days 

We won't regret 

These are the days 

We won't forget 

These are the days 

We've been waiting for 

Breaking the cage and slam that door"

Kirjoitan Lontoon reissusta oman postauksen, mutta koska päivittäminen jäänyt kun en ole jaksanut katsoa kuvia sieltä läpi, jätän sen julkaisemisen .... ensi viikolle, ehkä?

Luennot alkoivat maanantaina 22.9., tosin minulla vasta 23. päivä sillä saan nauttia jouluun asti kolmipäiväisestä viikonlopusta (ja klo15-17 statsin luennoista torstaisin). Ensimmäinen luentoviikko meni jotenkin ihan käsittämättömän nopeasti, johtuen ehkä siitä, että mulla on varsinaisia luentoja vain tiistaina ja torstaina. Perjantaina on aamulla workshop ja iltapäivällä toinen, mutta kumpikaan ei toistaiseksi ole tuntunut oikealta opiskelulta... Tai ehkä se iltapäivän on, mutta se on ihan miellyttävää joten en valita.

St. Edburga/St. Alphege -rakennuksen L3, käytännössä tässä on yhdessä rakennuksessa kaksi rakennusta.

Koska kyseessä on yliopistoblogi, voisi ehkä olla aiheellista kertoa siitä mitä oikein opiskelen?
Luen tosiaan psykologiaa ja mulla on jokaisessa jaksossa neljä moduulia, semester ykkösen aikana ne ovat seuraavanlaiset:

PS1803 Introduction to Research Methods & Statistics
Stats on oikeasti tosi kivaa, ainakin tähän mennessä on ollut. Meillä on aivan loistava luennoitsija (joka on myös mun personal tutor!) ja asiat ovat olleet lähinnä päivänselvyyksiä (mikä on independent variable, dependent variable, mode, median ja mean etc.) joten luennoilla on ollut kivaa. Etenkin tällä viikolla olen kiittänyt IB:tä, sillä SPSS:n käyttäminen on tuntunut aivan jumalattoman helpolta sen jälkeen kun on viettänyt lukemattomia tunteja tapellen excelin kanssa (muistelen lämmöllä fyssan lab reportteja....). Lisäksi kaikki yleinen research -stuff tuntuu aika helpolta siihen nähden, että on oikeasti tottunut kirjottamaan lab reportteja. Toki psykassa ne ovat erilaisia verrattuna fyssaan, mutta en kuitenkaan kirjoita tieteellistä raporttia ensimmäistä kertaa elämässäni. Tiedän myös eron independent ja dependent variablen välillä, joka ei näemmä ole itsestäänselvyys. Ei se silloin aikanaan minullekaan ollut, mutta pari vuotta tekee ihmeitä.

Meillä on luentojen lisäksi statsista myös joka viikko workshop, jossa opetellaan käyttämään SPSS -statistics programia ja katsotaan ollaanko me ymmärretty viikon luennosta mitään. Ihan kiva päästä tekemään jotain oikeaakin sen lisäksi, että kirjoittelee luennoilla muistiinpanoja.


PS1804 Foundations in Psychology I
Ei mikään lempimoduuli... Lähinnä siksi, että ollaan puhuttu tosi paljon kehityspsykaa mikä ei ole sydäntäni lähellä juurikaan. Lisäksi luento on tiistai-iltapäivisin 15-17 ja luennoitsija ei ole mitenkään erityisen innostava, eli salissa alkaa hitaasti mutta varmasti väsyttämään aika helposti. Fiilikset tästä on aika indifferent, tavallaan osa asioista on ihan mielenkiintoisia, mutta hirveästi on kuitenkin tavaraa joka on todella tylsää. Lisäksi ollaan jo nyt lähes luennon verran jäljessä ja meillä on tosiaan ollut kaksi luentoa...

PS1805 Introduction to Psychological Disorders
LOVE LOVE LOVE LOVE LOVE! Okei, yksinkertaisesti siis pidän tästä moduulista aivan todella paljon. Luennoitsija on todella miellyttävä (myös meidän year tutor) ja aiheet suurimmaksi osaksi todella mielenkiintoisia. Tällä viikolla tosin puhuimme paljon introductionia research modeleihin, joten aihe ei ollut aivan niin mielenkiintoista ja ihmeellistä, mutta kuitenkin ihan jees. Ainakin verrattuna siihen mitä joillain luennoilla on. 1805 on ehdottomasti lempimoduulini ja stats seuraa perässä, ainakin toistaiseksi.

PS1806 Perspectives in Psychology
En oikein tiedä... Tavallaan toisinaan ihan mielenkiintoista, mutta asiat käydään hirveällä vauhdilla ja vahvalla espanjalaisella aksentilla läpi, joten tuntuu usein, että suuri osa menee vähän ohi. Tämän viikon luento oli ehkä tylsin kaikista luennoista mitä missään on ollut — puhuimme puheen kehityksestä ja siitä, onko puhe innate vai opittu taito JA katsoimme 13min videon Nicaragualaisesta viittomakielestä...? Lopussa puhuttiin aivojen plasticitystä ja tytöstä, jolta oli kolmevuotiaana poistettu koko oikea aivolohko — se oli oikeasti mielenkiintoista, vaikkakin hieman "hrr". Lähinnä koska aivoleikkaukset.

Luentojen lisäksi tosiaan on workshoppeja(/seminaareja) perjantaisin, statsille ja foundations in psychologylle. Statsin workshopit ovat tähän mennessä olleet todella mukavia, molemmilla kerroilla on päällimmäisenä jäänyt fiilis "hei, mähän oikeasti osaan!". Foundationissa sen sijaan... noh, ensimmäisellä viikolla puhuimme muistiinpanojen kirjoittamisesta. Tällä viikolla siitä, mikä on reference tai citation sekä miksi on tärkeää välttää plagiarismia. IB -pohjalta tulevalle tuo tuntuu todella typerältä, sillä meiltä nyt lähinnä oletettiin tulevan suoraan referencing skills etc. Oli outoa huomata kuinka oikeasti kaikille referencing ei tosiaankaan ole veressä ja ihmiset eivät oikeasti edes TIEDÄ mitä ovat citationit. Noh, toisaalta nuo eivät ole prerequisite yliopistoon pääsyyn ja hyvähän se on oppia nuo ennen esseitä, mutta on vaan todella turhauttavaa herätä yhdeksältä siksi, että menee kuuntelemaan huutavaa luennoitsijaa joka puhuu asioista jotka tiedät jo.

All in all yliopisto on kuitenkin hurjan paljon mukavampaa kuin lukio. On kiva opiskella suurimmaksi osaksi asioita jotka kokee kiinnostavina ja tuntuu ettei täällä oikeasti kukaan oleta juuri mitään, paineet luo itse. Luen pre-readingit ennen luentoja, muttta kakkos- ja kolmosvuotiset ovat sanoneet ettei oikeasti kukaan suunnilleen tee sitä. Luennoilla otetaan register, mutta vaikka 100% attendancea toivotaan, ei se ole pakollista kuin workshopeissa ja semesterin loppupuolella muutamalla statsin luennolla kun keräämme dataa.

Mitä muuta tämä on kuin luentoja?
Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, olen liittynyt muutamaankin eri societyyn ja yhteen sports teamiinkin. Kävin kokeilemassa hevospooloa ensimmäisen viikon keskiviikkona ja huolimatta parin vuoden ratsastustauosta, kaikki oli lähes niin yksinkertaista kuin ajattelinkin.

Ajoimme pienen matkan päähän farmille, jossa meille annettiin valmiiksi varustetut hevoset. Selkäännoustuamme meiltä kysyttiin osataanko säätää itse jalustimet (ja mulle sanottiin, että olisi helpompaa ottaa jalka pois jalustimesta säätäessä?!) ja sitten annettiin vasempaan käteen raippa ja näytettiin kuinka tuplaohjat pidetään kokonaan vasemmassa kädessä. Oikeaan käteen annettiin maila ja sen jälkeen siirryimme ruohokentälle harjoittelemaan. Ainoa opastus oli se, kuinka mailalla kuuluu lyödä ja sen jälkeen vietimme ehkä 15min harjoitellen pallon kanssa itseksemme. Oli ihan käsittämätöntä huomata, että hevonen oikeasti tottelee kaikkea mitä teet — vaikka vasemmassa kädessä on neljät ohjat ja niillä sitten pitäisi ohjata?

Hauskaa oli myös lopussa pelattu 3 vs. 2 -peli, vaikka meidän joukkue sen taisikin hävitä. Hevoset kolaroivat keskenään ja ei ollut kerran eikä kaksi kun minulla oli jalka kahden hevosen välissä. Vaikutti kuitenkin siltä, että ratsastajaa siinä enemmän jännitti kuin hevosta, hevoset eivät olleet moksiskaan törmäilyistä.

Hassuinta ehkä oli se, että vaikka olen aina ollut enemmän kouluratsastusihmisiä, päädyin kuitenkin a) kokeilemaan pooloa ja b) oikeasti tykkäämään siitä. Tuplaohjilla pelotellaan ratsastuskouluissa aika paljon, mutta täällä meidät vaan laitetaan tottelevaisten hevosten selkään ja sanotaan, että ratsastakaa?

Tällaisen kaverin kanssa kokeilin pooloa (:

Poolon lisäksi olen ollut psychology societyn kanssa white t-shirt pub crawlilla ja BOPissa. BOP on keskiviikkoiltaisin tapahtuva, lähinnä societyjen ja sports teamien, dress up -night. Lipunmyynti on toki avoinna kaikille (ja ensi viikon BOP myytiin loppuun alle kahdessa tunnissa?!), mutta jos ei ole jonkun porukan kanssa, erottuu kyllä hyvin joukosta. Meillä oli teemana emergency services, mutta mukaan mahtui myös mm. harry potter, where's wally?, lifeguards & swimmers, sekä bubble wrap. Etenkin trampolining -teamin bubble wrap oli oikeasti aika hieno :D BOP on myös tunnettu cheesystä musiikistaan, mutta toisaalta on aika kivaa, että illan aikana soi enemmän musiikkia jonka mukana voi laulaa. Let her go -rinki always on my mind.

Olen siirtynyt nettishoppailun ihmeelliseen maailmaan — nimittäin ruokaostosten muodossa!

Huolimatta siitä, että täällä on tullut elettyä kolme viikkoa, jotenkin kuitenkin tuntuu vieläkin siltä, että jatkuvasti oppii uutta — eikä pelkästään luennoilta vaan yleisesti siitä, minkälaista on elää seitsemän kämppiksen kanssa ja miten "ihanaa" on pestä oma vessa. Olen ollut todella onnekas kämppisten suhteen, kaikki ovat todella mukavia ja tullaan hyvin toimeen ja meidän keittiö oikeasti pysyy suhteellisen siistinä. Välillä hellojen puhdistus kuitenkin näyttää tuottavan joillekin ongelmia, mutta ehkä tämä tästä... Jos ei mitään muuta niin pesen ne itse siinä vaiheessa kun alkaa ärsyttää liikaa.

On ollut myös aika yllättävää, että varsinaista koti-ikävää ei kauheasti ole tullut. Tänne muuttaminen on ollut hurjan paljon helpompaa kuin Japaniin aikanaan oli ja toisaalta vaihdossa oleminen kuitenkin kasvatti myös persoonana hurjasti. Totta kai on erilaista lähteä toiselle puolelle palloa lähes juuri yläasteen jälkeen kuin sitten valkolakin jälkeen kolmen tunnin lennon päähän maahan, jonka kieltä puhuu.

Tällaisen läpi tulee käveltyä aina kaupunkiin mennessä~

Huh. Tarkoitus oli kirjoittaa viikoista erikseen, mutta oikeasti ensimmäisellä viikolla ei tapahtunut juurikaan mitään mielenkiintoista. Pesin pyykkiä lauantaina ja kylppärin joskus siinä viikolla, mutta that's about it? Pub crawl oli kiva, mutta eipä siitäkään mitään varsinaista kerrottavaa ole — mitä nyt yksi pilvessä oleva vanha mies käveli meidän porukan läpi ja astui mun jaloille, sain yhdet siiderit päälleni ja käveltiin rape alleyn läpi puoli kolmelta yöllä. Kuja on tosin saanut nimensä tasan siksi, että se on dodgy looking ja kiertää hautausmaan, eli isä ja äiti: ei mitään hätää.

Loppujen lopuksi yliopistoelämä ei ole mitään hirveän erikoista tai mielenkiintoista, tiistaisin ja torstaisin on vaan iltaluennon jälkeen todella väsynyt ja keskiviikot ovat oikeastaan ainoita päiviä jolloin ulos jaksaa mennä (koska BOP). Viikonloput menevät lähinnä lahnatessa ja siivoillessa, mulla kun ei oikein oikeita deadlineja näytä olevan ennen joulukuun alkua?! Jotenkin saamaton olo kun kämppikset raatavat tehtävien kanssa, mutta toisaalta mitä tässä pitäisi tehdä kun ei meillä ole mitään varsinaista tehtävää? Statsien weekly worksheetitkin ovat vielä muualla kuin learning networkissa ja oikeastaan ei minun pitäisi osata vielä edes ilmeisesti kirjoittaa esseetä.

Alkaa näyttää vahvasti siltä, että lyhyempien ja more frequent postausten sijaan odotettavissa on kilometripostauksia (+huolestuttavan huonoa suomea), pahoittelut. Voi myös olla, että jossain vaiheessa innostun kuvaamaan videoita ja laittamaan niitä pelkän tekstin sijaan, mutta katsotaan, katsotaan. Huoneesta voin myös laittaa kuvia kunhan saan tästä vähän mukavamman, tai no lähinnä tuon toisen pin boardin koristeltua (sekä ehkä hankittua fairy lightit?). Yritän myös oikeasti ottaa enemmän kuvia myös tästä kaupungista, sillä tämä on aika sympaattinen.

xx,
Kiia

M niin kuin muutto ja F niin kuin fresher's week.

Mun PITI kirjoittaa vielä ennen lähtöä tai edes kentältä, mutta aika kulki nopeammin kuin ehdin uudelleenpakata ja en ehtinyt. Aloitin tämänkin tekstin kirjoittamisen ..... maanantaina? vaan en jaksanut siirtää kuvia ja sitten koko viikko onkin ollut aikalaista juoksemista paikasta toiseen (ja nukkumista aina välillä).

(joo, otin mä kyllä selfienkin ton karhun kanssa, mutta red puffy face kiia ei oo ehkä se, mitä haluan tässä esitellä :D) 

Lensin tosiaan lauantaiaamuna 13.9. British Airwaysin sinipunavalkoisin siivin ja lento oli loppujen lopuksi ehkä yksi miellyttävimmistä aikoihin. Koko aamu meni aika lailla itkua pidätellessä (ja itkiessä), mutta loungen aamukahvi, maustamaton jogurtti ja lasi valkoviiniä auttoivat ja päädyin juoksemaan koneeseen final callin aikana.

Koneessa oli yllättävän hyvä aamiainen; omeletti, epämääräinen perunakakku, mushrooms ja kirsikkatomaatteja. Sen lisäksi kahvi oli oikeasti hyvää ja tarjolla oli shampanjaa — muutama lasillinen oli ihan kiva lisä ja musiikkia kuunnellessa tuli paljon parempi mieli. Osasin hitaasti alkaa oikeasti odottaa muuttoa ja laskeutumisen lähestyessä olin jo enemmän innostunut kuin surullinen.

Oltiin laskeutumassa, mutta yhtäkkiä jouduttiin vetämään kone nopeasti ylös ja kapteeni kuulutti edellä laskeutuneen SASin koneen hajonneen kiitoradalle. Päästiin kuitenkin laskeutumaan 10min etuajassa ja loppujen lopuksi päädyin juoksemaan tapaamispaikalle aivan turhaan. Bussin piti lähteä 10am, mutta vielä 11:45 odottelimme viimeisiä bussiin tulevia ihmisiä ja loppujen lopuksi lähdimme kohti Winchesteriä joskus yhden aikaan.

Koululla piti käydä hakemassa ID ym. papereita business schoolilta ja sen jälkeen seikkailla kaikkien laukkujen kanssa kämpälle. Sain onneksi kantoapua yhdeltä christian unionin pojalta, joka myös lahjoitti meille pullon astianpesuainetta (jee, yksi ostettava asia vähemmän!). Meillä oli ilmainen kuljetus Sainsbury'siin vähän matkan päähän ja oli ihan kiva saada ostettua salaattitarvikkeita ja esimerkiksi tyyny — partioleirityynyllä olisi ollut "hieman" ikävä nukkua.

Saatiin tervetuliaispaketti koululta~

olin ehkä vähän järkyttynyt kun näin sukupuolijaoteltuja kindermunia....

dinner? snack? brekkie? dunno.

näkymä meidän keittiöstä, ei voi valittaa.
Etualalla oikealla oleva rakennus on kampuksen most confusing one ja siellä on paljon psykan tunteja :D

Lauantaina meitä muutti tänne neljä ja illalla oli jo bileet, mutta päätin jäädä järjestelemään huonetta — as if mitään oikeasti tein. Juttelin skypessä ja menin nukkumaan puolilta öin selvitettyäni, että sunnuntaina Ikea menee kiinni jo viideltä.

Sunnuntaina menin yhden suomalaisen tytön, amerikkalaisen pojan ja norjalaisen tytön kanssa käymään Southamptonin Ikeassa, joka oli VALTAVA. Kerroksia neljä, katolta näkyi meri ja ihan kiitettävästi ihmisiä ostoksilla. Ostoslista oli pitkä ja pelkäsin etten saa mitenkään kannettua kaikkea takaisin juna-asemalta koululle, mutta loppujen lopuksi isoja sinisiä kasseja oli vain kaksi ja vaikka ne painavia olivatkin, sain raahattua koululle. Lievästi sanottuna oli hölmö olo tulla takaisin kämpille aivan punaisena ja kasseja raahaten ja saman tien tavata kaksi uutta kämppistä. Ihan kiva että meitä tuli lisää, oli vaan aika .... upea ensivaikutelma. Etenkin kun väsymyksestä johtuen päädyin vielä selittämään mm. 15h kävelystä juna-asemalle.....

kävelymatkalta juna-asemalle, ei mitään muistikuvaa mikä talo tää oli. 

tuon portin läpi tulee kuljettua aina koululta kaupunkiin kävellessä~

the bigger the better?

Näkymä Ikean katolta~

Illalla onnistuin lukitsemaan itseni ulos huoneesta. Sen ei oikeasti pitäisi edes olla mahdollista, mutta mun ovella on selkeästi joku ongelma. Meillä ovet aukeavat ID -korteilla ja samaa korttia näyttämällä lukkiutuvat — oveni kuitenkin päätti, että on hyvä hetki lukkiutua huvin vuoksi kun kävin keittiössä yhdeksän aikaan. Samaan aikaan yläkerran naapurit tulivat kutsumaan pre-drinkeille ja loppujen lopuksi yksi heistä soitti site stewardin paikalle, että pääsisin huoneeseeni... Eventually all was well ja oli hauska ilta vaikka freshtival ei mikään erityisen hyvä tapahtuma ollutkaan.

Maanantaina meillä oli intl. studentien ID -check, eli lähinnä katsottiin se, onko sulla oikeus olla maassa. Sen lisäksi HSS facultyllä oli faculty welcome ja sen perään psychology department welcome. Ensimmäinen oli oikeastaan aika turhaa täynnä ja salissa näkyi yksi jos toinenkin ei niin hyvässä hapessa oleva. Psykan department talk oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen vaikka salissa oli aivan järjettömän kylmä. Käytiin kämppisten kanssa kaupungilla ja ostin taas mm. aivan liikaa painavia asioita... Helpointa olisi varmaan olla kokonaan ostamatta omia viinejä kun niiden tänne raahaaminen on aina aika tuskallista, heh. Yliopisto tosiaan sijaitsee mäen päällä ja kaupunkiin on kiva kävellä, mutta takaisin painavien kassien kanssa käveleminen ei ole mitenkään niiden asioiden top 10:ssä, mitä haluaisin tehdä. Illalla mentiin ulos ja battle of the brands oli basically meidän yliopiston kahden suurimman tapahtuman, BOPin ja Flirtin, taistelu. En ollut ostanut lippua etukäteen ja en sitten enää jaksanut jonottaa lähes 2h jonotuksen jälkeen ja palasin kämpille. Ihan hauskaa oli tavallaan myös olla itsekseen täällä ja vaikka kämppikset kovasti sanoivat olevansa pahoillaan siitä etten päässyt mukaan niin ei se aivan kauheasti haitannut.

Winchester big city

Tiistaina... enrolment ja yleismaallinen lahnapäivä koko flatilla. Lauantaista asti olivat unet jääneet aika vähälle ja nyt kun illalla ei ollut ohjelmassa tarjolla kuin comedy central ja big fat quiz, pidettiin pizzailta (joskin itse söin yhä sitä salaattia, jota ostin lauantaina kaksi kerää :D).

Keskiviikkona menin käymään Winchesterin keskustassa ja onhan tämä aika sympaattinen kaupunki. Ostin yhden mekon, mitä katsoin jo maanantaina Primarkissa ja päätin myös repäistä ja ostaa bageleita — päätös oli hyvä, sillä sainsbury'sin cinnamon&raisin bagelit ovat oikeasti paljon parempia kuin esim. marks&spencerin.

masterchef student edition — spinach, tomato, chili, garlic and pepper.

hyvin hitaasti, mutta varmasti yritän saada huoneesta kotoisampaa.

näkymä huoneen ikkunasta, hospital car park ei ehkä ole mikään hauskin katseltava, mutta oikealle näkyy peltoja ja metsää vähän enemmänkin (:

Illalla mentiin BOPiin, joka on käytännössä paras party mitä täällä järjestetään. Oikeasti "se juttu" on mennä sinne oman sports teamin/societyn kanssa, mutta meillä oli hauskaa jo viime viikolla ja nyt ensi viikolla mulla on ainakin kaksi eri porukkaa joiden kanssa voin mennä, eli tulee koettua BOP myös niin, miten se on kuulemma kaikista hauskin.

cards against humanity, ehkä paras peli, mutta myös "aika" .... well, nimi kertoo.

Torstai meni jälleen kotona lahnatessa ja yksinkertaisesti vaan ... ollessa? Jännitystä iltaan toi perinteinen Burman palohälytys ja kuten kuvasta näkee niin eipä niitä hälytyksiä kovin vakavasti kukaan ota... Tällä kertaa kyseessä oli ilmeisesti alakerran palaneet lihapullat, jotka hälytyksen laukaisivat ja oli ajoitus sentään miellyttävämpi kuin se 8am, joka alkuviikosta koettiin herätyskellona.

Perjantaina mentiin Flirt! -partyihin ja ilmeisesti flirtin on tarkoitus olla perinteisempää klubimusiikkia. Jaksoin olla ehkä pari tuntia, jonka jälkeen lähdin takaisin kämpille koska oikeastaan oli aika tylsää. Päädyttiin valvomaan kuitenkin melkein kolmeen asti keittiössä teetä juoden yhden kotiin jääneen kämppiksen kanssa ja se oli aika jees.

Lauantaina oli Fresher's Fayre, eli käytännössä se päivä kun sai ilmoittautua kaikkiin societyihin ja klubeihin. Lisäksi kampuksella oli läpi päivän tarjolla ilmaista pizzaa :D Ilmoittauduin kahteen eri kuoroon, cheerleadingiin, hevospooloon ja psychology societyyn (+ vähän on/off/jotain international societyyn) — kolmeen jälkimmäiseen olen ehtinyt jo osallistua ja cheerleadingin tryoutit ovat nyt maanantaina. Oli ihan kiva tutustua siihen kaikkeen mitä meidän koululla on tarjota ja tuntuu, että toi oli ehkä juurikin sellainen "öö mikä kaikki mua kiinnostaa meen kokeilemaan ja päätän sitten" -tapahtuma. Sellaisena nyt ainakin sen otin, koska kummankaan kuoron harjoituksiin en ole vielä ehtinyt ja ensi maanantain cheer tryoutit määrittävät aika paljon. Psych. socin tapahtumiin nyt kuitenkin ajattelin mennä ja pooloa käydä pelaamassa toisinaan.

tällaisessa talossa asustetaan~

 Huh. Alan kirjoittaa tämän jälkeen sunnuntaista ja tästä viikosta, mutta jotta tästä postauksesta ei tule enää yhtään tämän pidempää, lopetan nyt tähän. Jos jollain on toiveita siihen liittyen mitä haluaa täältä kuulla niin feel free to tell me.

xx,
Kiia

(käytän nykyään xx:ää viestien lopussa huolestuttavan paljon, mitä täällä tapahtuu??)

これでいいの自分を好きになってこれでいいの自分信じて。

Jostain syystä kaikki aina kysyvät jännityksestä ennen lähtöä, joten tämä postaus kertoo vähän siitä, miltä lähtö oikein tuntuu.

"Jännittääkö?"

Kyllä. 

Okei, mikään ei ole yhtä voimakasta kuin silloin aikanaan vaihtoon lähtiessä sillä nyt tiedän milloin palaan Suomeen seuraavan kerran ja tiedän osaavani puhua Englantia — Japanin kanssa asiat eivät olleet näin yksinkertaisia. Lähtevien vaihtareiden kanssa kuitenkin jaan sen pienen huolen "Entä jos joku menee pieleen ja en saa kavereita? Mitä jos asiat eivät vain suju?" jne. jne. En toki samoissa määrin, onhan se nyt aivan eri asia lähteä 15-17 vuotiaana vuodeksi täysin tuntemattomaan maahan kuin muuttaa yliopistoon yhdeksäntoistavuotiaana. Kuitenkin samaa molemmissa on se, että kyseessä on uusi kotimaa ja pitäisi yhtäkkiä etsiä uudet kaverit ja oppia uudenlainen rytmi. Toisaalta tiedostan kuitenkin pärjääväni, sillä ei yliopisto voi olla pahempaa kuin IB oli ja loppujen lopuksi kaikki fresherit ovat samassa veneessä.

Lähteminen myös tuntuu erilaiselta kuin aikaisemmin. Nuorempana lähti jotenkin hirveän intoa täynnä ja vaikka nytkin olen innoissani, on mukaan astunut jonkinlainen "mitäköhän hittoa sitä on taas tekemässä?". En kadu päätöstä lähteä, mutta jos joskus nuorempana lähteminen on ollut pakenemista Suomesta ja tutuista ympyröistä on lähteminen nyt ennemminkin kokeilemista elämästä muualla. Enää ei ajattele toisen maan tuovan automaattisesti toisenlaisen ja mielenkiintoisen elämän — hei Japanissa lähinnä kävin koulussa ja nukuin ja välillä tein jotain perheen kanssa — mutta pikemminkin antavan mahdollisuuksia.

Kai kaikesta tästä voi jotenkin tehdä johtopäätöksen, että viimeiset kolme vuotta ovat olleet yllättävän kasvattavia. Niin hölmöltä kuin se tuntui silloin joskus ajatella aikuistumista, nyt taaksepäin katsoessa huomaa todella hyvin kuinka erilainen ihminen on siihen Kiiaan verrattuna, joka aloitti lukiossa. Todennäköisesti kolmen vuoden päästä katsoessani taaksepäin näihin teksteihin huomaan taas muuttuneeni, mutta ei se ole mitenkään paha asia.

Palasin yhtenä päivänä lukemaan tekstejä vaihtoblogistani siltä ajalta kun lähtöön oli vielä 3kk ja on hassua, että silloin panikoin itse asiassa enemmän kuin nyt. Kyllä, lähtö pelottaa yhä, mutta se on jollain tapaa hurjan erilaista. Olen kuluneiden vuosien aikana oppinut pärjäämään omillani maailmalla ja se tuo enemmän lohtua kuin mitkään sanat siitä kuinka "aina voi palata Suomeen" tai "kaikki te olette samassa tilanteessa". Suurin muutos minkä kuluneet vuodet ovat tuoneet mukanaan on ehkä itseluottamus.

En ole koskaan varsinaisesti jättänyt asioita tekemättä pelon takia, mutta vaihtovuosi ja sitä seuranneet matkat ovat opettaneet pärjäämään mahdottomiltakin tuntuneissa tilanteissa. Kielitaitoni on parantunut huomattavasti (en todellakaan olisi kolme vuotta sitten pärjännyt kuukautta Japanissa pelkkää japania puhuen!), enkä enää pelkää virheitä vaan ymmärrän sen kuinka jokainen tekee niitä. Olen oppinut puhumaan vieraiden ja tuttujen edessä ja oikeasti nautin esitelmistä ja kouluttamisesta. Vaihtovuosi ja sen antamat eväät ovat muovanneet minusta ihmisen, jollaiseksi en usko että olisin koskaan päätynyt ilman sitä. Toki aika kasvattaa, mutta kun mietin ominaisuuksiani niin näen niissä monia, joita löytyy vaihtareilta. Oman elämän virheet on tehtävä itse, ei se auta vaikka äiti kuinka varoitti vaihtovuoden olevan typerin idea ikinä ja kertoi sen olevan aivan syvältä. Niinhän se paljolti olikin, mutta sen antama itseluottamus ja kaikki on loppujen lopuksi sen arvoista — ainakin minulle.

Elokuun viimeisenä perjantaina seisoessani koululla kuuntelemassa rehtorin sanoja "olette suorittaneet ylioppilastutkinnon ja sen merkiksi pyydän teitä painamaan päähänne valkoisen lakin" oli aika epätodellinen olo. Tämän hatun eteen vuodatettiin verta, hikeä ja kyyneleitä — jopa IB koordinaattorimme tunnusti ettei se ollut kovinkaan suuri exaggeration. Perjantai sujui iloisesti juhlien, mutta lauantaina olo oli hieman haikea. Tämä on nyt tässä, lukio on oikeasti ohi ja jokainen meistä lähtee omaan suuntaansa.

Kolme päivää lähtöön ja hain viimein matkalaukun kellarista, sekä kävin läpi ratsastustavarat. Ajattelin aloittaa hevospoolon yliopistossa ja kai sitä voi ottaa kamat valmiiksi mukaan? :D

Otsikko on japaninkielisestä versiosta "let it go" -biisistä「これでいいの自分を好きになってこれでいいの自分信じて。」
= "I'm fine like this I will start loving myself, I'm fine like this I believe in myself"

kuvat: weheartit.com

kuka mitä minne häh?

Joskus ehkä luulin olevani todella luova, mutta viimeistään lukion aikana se kaikki on karsiutunut pois (nykyään tykkään vaan kylmistä faktoista, joille on vahvat todisteet monesta lähteestä eiku??) ja näin ollen tämänkin blogin ensimmäinen postaus on "hurjan luova" esittely.

Tekstejä kirjoittaa Kiia, 19v, Helsingistä ja aloitin blogin kirjoitellakseni kuulumisia opiskeluajoiltani Englannista. Bloggaaminen on tuttua puuhaa jo vaihtovuoden ajalta ja tältä kesältä, kun vietin veljeni Jasminin kanssa kuukauden Japanissa ja Etelä-Koreassa. Varoitan jo etukäteen, että teksti on paikoitellen aika reipasta finglishiä ja suomi ei ole kieliopillisesti enää yhtä hyvää kuin mitä se joskus oli. Yritän kuitenkin kirjoitella suomeksi ehkä osittain juuri siksi, etten unohtaisi aivan kaikkea.

Valmistuin tänä kesänä kansainväliseltä "International Baccalaureate" -linjalta ja olen nyt syyskuussa lähdössä University of Winchesteriin suorittamaan bachelor -tutkintoani. Tiedekuntani on "faculty of humanities and social sciences" ja toukokuussa 2017 pitäisi kädessäni olla BSc (Hons) Psychology -paperit. Koululle saavun 13.9. ja nyt tämän ..... vajaan viikon aikana pitäisi miettiä mitä sitä oikein pakkaa mukaan.

Tällä hetkellä tiedossa on, että:
a. olen virallisesti IB survivor, lakki ja pari paperia hologrammeineen todistavat sen
b. minulla on yliopistopaikka seuraavaksi kolmeksi vuodeksi
c. minulla on majoitus kesäkuun 2015 puoliväliin
d. lennän Heathrowlle lauantaina 13.9. aamukoneella.
e. 15.9. alkaa induction week ja 22.9. varsinainen opiskelu luentoineen

Tästä eteenpäin? Koululla pitäisi saada dormihuone lauantaina, kurssin enrollment tapahtuu seuraavana tiistaina ja muuten ensimmäinen viikko on ilmeisesti lähinnä vaan bileitä, ainakin jos on koululta tullutta kalenteria uskominen. Lisäksi pitäisi varmaan ostaa lautasia ym. hauskaa keittiötarviketta (kettle! rice cooker!) ja yrittää muutenkin hoitaa elämä siellä päässä sellaiseen jamaan, että 22.9. luentojen alkaessa olisi reippaana vastaanottamaan kaiken sen mitä yliopisto-opiskelu tuo tullessaan (siis sen opiskelupuolen, juhlapuoli tulee varmaankin tutuksi induction weekin aikana).

Siis mihin sä olet menossa?

Winchester on pikkuinen, melko sympaattiselta vaikuttava kaupunki, Lontoosta 109km lounaaseen. Asukkaita on päälle 40,000, mutta lähin suuri kaupunki Southampton on noin 15min junamatkan päässä rannikolla. Yliopisto vaikuttaa ihan mukavalta ja odotan etenkin sitä, että meidän flat on valmistunut syyskuussa 2013, joten sen voisi olettaa olevan ihan hyvässä kunnossa ja kaikin puolin kiva? Meillä on jokaisella oma kylpyhuone ja vessa, mutta communal area jaetaan kahdeksan opiskelijan kesken. Olen onnistunut löytämään facebookista ja viisi tulevaa kämppistäni ja all is good so far. Ollaan jo suunniteltu dinneriä ensimmäisen viikonlopun sunnuntaille kun kaikki ovat muuttaneet sisään ja näin, päästäisiin vähän tutustumaan toisiimme kun kuitenkin tällä porukalla asutaan seuraava vuosi.

Bye for now!

ps. blogilla on identiteettikriisi ja yritän kehittää ulkoasusta jotain siedettävää jossain vaiheessa kun ehdinjaksanviitsin~