Ai viimeisin postaus maaliskuussa? Säännöllinen päivittäminen ei todellakaan ole mun suurimpia vahvuuksia, kevät oli loppujen lopuksi hektistä ja kesä meni töissä enkä viitsinyt päivitellä sen kummempia etten vahingossa sano asioita ohi suuni. Jollain ihmeen keinolla onnistuin elokuun alkupuolella löytämään asunnon tälle vuodelle ja syyskuun puolen välin tienoilla lensin takaisin Englantiin.
Kakkosvuosi on alkanut paljon nopeammalla tempolla kuin viime vuosi, nyt meiltä oikeasti vaaditaankin jotain ja deadlineja on paljon enemmän. Toisaalta, meillä on kolme 30 krediitin moduulia, joista ei tule kokeita ennen kuin toukokuun exam periodin aikana. Huolimatta lisääntyneestä työmäärästä, tuntuu tämä vuosi jollain tapaa paljon mukavammalta kuin viime vuosi (vaikka muutamia ihmisiä vähän onkin ikävä), koska nyt tietää paljon paremmin mitä tekee. Tänä vuonna opintojen lisäksi toimin yhä student academic representativena (StAR), eli edustan vuosikurssiani kolme kertaa vuodessa kokoontuvassa programme committeessa (lupaan et yritin miettiä tätä suomeksi mutten ihan oikeasti tiedä käännöstä?!) ja toimin linkkinä luennoitsijoiden ja opiskelijoiden välissä. Tämä on onneksi tuttua puuhaa viime vuodelta, lisäksi meitä on kaksi ja teimme molemmat hommaa jo viime vuonna, joten se sujuu aika rutiinilla.
Uutena tälle vuodelle on kuitenkin "student fellows" -ohjelma, jossa teen kuluvan lukuvuoden ajan tutkimusta yliopistolle luennoitsijan valvonnassa ja loppujen lopuksi raportoin tutkimuksesta konferenssissa ensi vuoden toukokuussa (sopivasti syntymäpäivänäni...). Sain valvojakseni juuri sen luennoitsijan kenet oikeastaan halusinkin ja tutkimuksen aihe on mielenkiintoinen; yritämme parantaa opiskelijoiden näkemystä palautteesta henkilökohtaisten tutoreiden avulla. Jokainen ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelija saa ensi lukukaudella valmiiksi varatun ajan tutorilleen ja heidän toivotaan menevän keskustelemaan esseiden/practicalien palautteesta. Toki tämä lisää stressiä ja valmiiksi työläämpään kakkosvuoteen, mutta toisaalta tästä maksetaan ihan mukavasti ja on mielenkiintoista päästä tekemään "oikeaa" tutkimusta, jolla voi olla oikeasti vaikutusta yliopiston toimintaan. Lisäksi tämä on varmasti hyvää harjoitusta pelottavaa dissertationia kohtaan — ensi lukukauden aikana pitäisi kirjoittaa proposal ja saada se hyväksytettyä vielä ennen kesää?!
Jollain tasolla tuntuu, että tähän kulttuuriin on oikeasti pikkuhiljaa tottunut. Totta kai on yhä asioita, joista en pidä (talojen rakentaminen, minkä ihmeen takia täällä ei ole pattereita huoneissa? ja miksi vessassa pitää olla kaksi erillistä hanaa kylmälle ja kuumalle vedelle? Miksi kaikkialla on niin pirun kosteaa ja miksi kaksinkertaiset ikkunat on täysin tuntematon konsepti?), mutta jopa ah-niin-ihanankamalaan small talkiin on oikeasti tottunut? Kyllähän se toki jaksaa yhä toisinaan ärsyttää, mutta sen on hyväksynyt ja sitä pystyy "käyttämään" (ehkä väärä sana, mutta kuitenkin).
Hassua ajatella, että tässä vaiheessa tutkintoa on jäljellä enää hieman päälle 1,5v. Ensi vuonna pitäisi oikeasti hakea maisteriohjelmiin ja ajatuskin siitä tuntuu aika hassulta, enkö vasta äsken aloittanut lukiossa? Miten niin muka olen lähes puolessa välissä kandin tutkintoa? Facebook muistutti toissapäivänä kuvasta viisi vuotta sitten — se oli ysiluokan luokkakuva ja kuvan näkeminen laittoi ajattelemaan aika paljon sitä, kuinka paljon asiat ovat muuttuneet. Jos joku olisi viisi vuotta sitten kertonut minulle, että syksyllä 2015 asun Englannissa toista vuotta yliopistossa, pelaan hevospooloa ja vietän aikaa kivojen ihmisten kanssa, olisin nauranut. Viisi vuotta toki on pitkä aika ja olisi surullista jos mikään ei olisi muuttunut, mutta se kuinka paljon asiat ovat muuttuneet jaksaa aina hämmästyttää. Kliseet ovat kliseitä syystäkin, useimmat ovat totta ainakin joissain määrin. Tuntuu hölmöltä toistella kuinka "aika parantaa" ja "antamalla asioille aikaa ne muuttuvat paremmaksi". Eivät asiat muutu jos niiden eteen ei tee töitä, mutta kyllä aikakin auttaa.
Hassua suunnitella syksyyn 2017, mutta pakkohan se on.
Suomi, saatan palata luoksesi muutamaksi vuodeksi ja ajatus siitä on ihanankamala.
Tämä postaus oli ehkä enemmän luokkaa: "olen elossa ja takaisin Englannissa muttei tässä oikeastaan muuta", haluaisin sanoa kirjoittavani tänä vuonna useammin mutta tiedän ettei se todennäköisesti tapahdu. Viime keväältä kuitenkin on muutama postausluonnos, jotka saatan lähiaikoina julkaista koska tekstit ovat sen verran yleismaallisia.
xx,
Kiia
No comments:
Post a Comment