M niin kuin muutto ja F niin kuin fresher's week.

Mun PITI kirjoittaa vielä ennen lähtöä tai edes kentältä, mutta aika kulki nopeammin kuin ehdin uudelleenpakata ja en ehtinyt. Aloitin tämänkin tekstin kirjoittamisen ..... maanantaina? vaan en jaksanut siirtää kuvia ja sitten koko viikko onkin ollut aikalaista juoksemista paikasta toiseen (ja nukkumista aina välillä).

(joo, otin mä kyllä selfienkin ton karhun kanssa, mutta red puffy face kiia ei oo ehkä se, mitä haluan tässä esitellä :D) 

Lensin tosiaan lauantaiaamuna 13.9. British Airwaysin sinipunavalkoisin siivin ja lento oli loppujen lopuksi ehkä yksi miellyttävimmistä aikoihin. Koko aamu meni aika lailla itkua pidätellessä (ja itkiessä), mutta loungen aamukahvi, maustamaton jogurtti ja lasi valkoviiniä auttoivat ja päädyin juoksemaan koneeseen final callin aikana.

Koneessa oli yllättävän hyvä aamiainen; omeletti, epämääräinen perunakakku, mushrooms ja kirsikkatomaatteja. Sen lisäksi kahvi oli oikeasti hyvää ja tarjolla oli shampanjaa — muutama lasillinen oli ihan kiva lisä ja musiikkia kuunnellessa tuli paljon parempi mieli. Osasin hitaasti alkaa oikeasti odottaa muuttoa ja laskeutumisen lähestyessä olin jo enemmän innostunut kuin surullinen.

Oltiin laskeutumassa, mutta yhtäkkiä jouduttiin vetämään kone nopeasti ylös ja kapteeni kuulutti edellä laskeutuneen SASin koneen hajonneen kiitoradalle. Päästiin kuitenkin laskeutumaan 10min etuajassa ja loppujen lopuksi päädyin juoksemaan tapaamispaikalle aivan turhaan. Bussin piti lähteä 10am, mutta vielä 11:45 odottelimme viimeisiä bussiin tulevia ihmisiä ja loppujen lopuksi lähdimme kohti Winchesteriä joskus yhden aikaan.

Koululla piti käydä hakemassa ID ym. papereita business schoolilta ja sen jälkeen seikkailla kaikkien laukkujen kanssa kämpälle. Sain onneksi kantoapua yhdeltä christian unionin pojalta, joka myös lahjoitti meille pullon astianpesuainetta (jee, yksi ostettava asia vähemmän!). Meillä oli ilmainen kuljetus Sainsbury'siin vähän matkan päähän ja oli ihan kiva saada ostettua salaattitarvikkeita ja esimerkiksi tyyny — partioleirityynyllä olisi ollut "hieman" ikävä nukkua.

Saatiin tervetuliaispaketti koululta~

olin ehkä vähän järkyttynyt kun näin sukupuolijaoteltuja kindermunia....

dinner? snack? brekkie? dunno.

näkymä meidän keittiöstä, ei voi valittaa.
Etualalla oikealla oleva rakennus on kampuksen most confusing one ja siellä on paljon psykan tunteja :D

Lauantaina meitä muutti tänne neljä ja illalla oli jo bileet, mutta päätin jäädä järjestelemään huonetta — as if mitään oikeasti tein. Juttelin skypessä ja menin nukkumaan puolilta öin selvitettyäni, että sunnuntaina Ikea menee kiinni jo viideltä.

Sunnuntaina menin yhden suomalaisen tytön, amerikkalaisen pojan ja norjalaisen tytön kanssa käymään Southamptonin Ikeassa, joka oli VALTAVA. Kerroksia neljä, katolta näkyi meri ja ihan kiitettävästi ihmisiä ostoksilla. Ostoslista oli pitkä ja pelkäsin etten saa mitenkään kannettua kaikkea takaisin juna-asemalta koululle, mutta loppujen lopuksi isoja sinisiä kasseja oli vain kaksi ja vaikka ne painavia olivatkin, sain raahattua koululle. Lievästi sanottuna oli hölmö olo tulla takaisin kämpille aivan punaisena ja kasseja raahaten ja saman tien tavata kaksi uutta kämppistä. Ihan kiva että meitä tuli lisää, oli vaan aika .... upea ensivaikutelma. Etenkin kun väsymyksestä johtuen päädyin vielä selittämään mm. 15h kävelystä juna-asemalle.....

kävelymatkalta juna-asemalle, ei mitään muistikuvaa mikä talo tää oli. 

tuon portin läpi tulee kuljettua aina koululta kaupunkiin kävellessä~

the bigger the better?

Näkymä Ikean katolta~

Illalla onnistuin lukitsemaan itseni ulos huoneesta. Sen ei oikeasti pitäisi edes olla mahdollista, mutta mun ovella on selkeästi joku ongelma. Meillä ovet aukeavat ID -korteilla ja samaa korttia näyttämällä lukkiutuvat — oveni kuitenkin päätti, että on hyvä hetki lukkiutua huvin vuoksi kun kävin keittiössä yhdeksän aikaan. Samaan aikaan yläkerran naapurit tulivat kutsumaan pre-drinkeille ja loppujen lopuksi yksi heistä soitti site stewardin paikalle, että pääsisin huoneeseeni... Eventually all was well ja oli hauska ilta vaikka freshtival ei mikään erityisen hyvä tapahtuma ollutkaan.

Maanantaina meillä oli intl. studentien ID -check, eli lähinnä katsottiin se, onko sulla oikeus olla maassa. Sen lisäksi HSS facultyllä oli faculty welcome ja sen perään psychology department welcome. Ensimmäinen oli oikeastaan aika turhaa täynnä ja salissa näkyi yksi jos toinenkin ei niin hyvässä hapessa oleva. Psykan department talk oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen vaikka salissa oli aivan järjettömän kylmä. Käytiin kämppisten kanssa kaupungilla ja ostin taas mm. aivan liikaa painavia asioita... Helpointa olisi varmaan olla kokonaan ostamatta omia viinejä kun niiden tänne raahaaminen on aina aika tuskallista, heh. Yliopisto tosiaan sijaitsee mäen päällä ja kaupunkiin on kiva kävellä, mutta takaisin painavien kassien kanssa käveleminen ei ole mitenkään niiden asioiden top 10:ssä, mitä haluaisin tehdä. Illalla mentiin ulos ja battle of the brands oli basically meidän yliopiston kahden suurimman tapahtuman, BOPin ja Flirtin, taistelu. En ollut ostanut lippua etukäteen ja en sitten enää jaksanut jonottaa lähes 2h jonotuksen jälkeen ja palasin kämpille. Ihan hauskaa oli tavallaan myös olla itsekseen täällä ja vaikka kämppikset kovasti sanoivat olevansa pahoillaan siitä etten päässyt mukaan niin ei se aivan kauheasti haitannut.

Winchester big city

Tiistaina... enrolment ja yleismaallinen lahnapäivä koko flatilla. Lauantaista asti olivat unet jääneet aika vähälle ja nyt kun illalla ei ollut ohjelmassa tarjolla kuin comedy central ja big fat quiz, pidettiin pizzailta (joskin itse söin yhä sitä salaattia, jota ostin lauantaina kaksi kerää :D).

Keskiviikkona menin käymään Winchesterin keskustassa ja onhan tämä aika sympaattinen kaupunki. Ostin yhden mekon, mitä katsoin jo maanantaina Primarkissa ja päätin myös repäistä ja ostaa bageleita — päätös oli hyvä, sillä sainsbury'sin cinnamon&raisin bagelit ovat oikeasti paljon parempia kuin esim. marks&spencerin.

masterchef student edition — spinach, tomato, chili, garlic and pepper.

hyvin hitaasti, mutta varmasti yritän saada huoneesta kotoisampaa.

näkymä huoneen ikkunasta, hospital car park ei ehkä ole mikään hauskin katseltava, mutta oikealle näkyy peltoja ja metsää vähän enemmänkin (:

Illalla mentiin BOPiin, joka on käytännössä paras party mitä täällä järjestetään. Oikeasti "se juttu" on mennä sinne oman sports teamin/societyn kanssa, mutta meillä oli hauskaa jo viime viikolla ja nyt ensi viikolla mulla on ainakin kaksi eri porukkaa joiden kanssa voin mennä, eli tulee koettua BOP myös niin, miten se on kuulemma kaikista hauskin.

cards against humanity, ehkä paras peli, mutta myös "aika" .... well, nimi kertoo.

Torstai meni jälleen kotona lahnatessa ja yksinkertaisesti vaan ... ollessa? Jännitystä iltaan toi perinteinen Burman palohälytys ja kuten kuvasta näkee niin eipä niitä hälytyksiä kovin vakavasti kukaan ota... Tällä kertaa kyseessä oli ilmeisesti alakerran palaneet lihapullat, jotka hälytyksen laukaisivat ja oli ajoitus sentään miellyttävämpi kuin se 8am, joka alkuviikosta koettiin herätyskellona.

Perjantaina mentiin Flirt! -partyihin ja ilmeisesti flirtin on tarkoitus olla perinteisempää klubimusiikkia. Jaksoin olla ehkä pari tuntia, jonka jälkeen lähdin takaisin kämpille koska oikeastaan oli aika tylsää. Päädyttiin valvomaan kuitenkin melkein kolmeen asti keittiössä teetä juoden yhden kotiin jääneen kämppiksen kanssa ja se oli aika jees.

Lauantaina oli Fresher's Fayre, eli käytännössä se päivä kun sai ilmoittautua kaikkiin societyihin ja klubeihin. Lisäksi kampuksella oli läpi päivän tarjolla ilmaista pizzaa :D Ilmoittauduin kahteen eri kuoroon, cheerleadingiin, hevospooloon ja psychology societyyn (+ vähän on/off/jotain international societyyn) — kolmeen jälkimmäiseen olen ehtinyt jo osallistua ja cheerleadingin tryoutit ovat nyt maanantaina. Oli ihan kiva tutustua siihen kaikkeen mitä meidän koululla on tarjota ja tuntuu, että toi oli ehkä juurikin sellainen "öö mikä kaikki mua kiinnostaa meen kokeilemaan ja päätän sitten" -tapahtuma. Sellaisena nyt ainakin sen otin, koska kummankaan kuoron harjoituksiin en ole vielä ehtinyt ja ensi maanantain cheer tryoutit määrittävät aika paljon. Psych. socin tapahtumiin nyt kuitenkin ajattelin mennä ja pooloa käydä pelaamassa toisinaan.

tällaisessa talossa asustetaan~

 Huh. Alan kirjoittaa tämän jälkeen sunnuntaista ja tästä viikosta, mutta jotta tästä postauksesta ei tule enää yhtään tämän pidempää, lopetan nyt tähän. Jos jollain on toiveita siihen liittyen mitä haluaa täältä kuulla niin feel free to tell me.

xx,
Kiia

(käytän nykyään xx:ää viestien lopussa huolestuttavan paljon, mitä täällä tapahtuu??)

これでいいの自分を好きになってこれでいいの自分信じて。

Jostain syystä kaikki aina kysyvät jännityksestä ennen lähtöä, joten tämä postaus kertoo vähän siitä, miltä lähtö oikein tuntuu.

"Jännittääkö?"

Kyllä. 

Okei, mikään ei ole yhtä voimakasta kuin silloin aikanaan vaihtoon lähtiessä sillä nyt tiedän milloin palaan Suomeen seuraavan kerran ja tiedän osaavani puhua Englantia — Japanin kanssa asiat eivät olleet näin yksinkertaisia. Lähtevien vaihtareiden kanssa kuitenkin jaan sen pienen huolen "Entä jos joku menee pieleen ja en saa kavereita? Mitä jos asiat eivät vain suju?" jne. jne. En toki samoissa määrin, onhan se nyt aivan eri asia lähteä 15-17 vuotiaana vuodeksi täysin tuntemattomaan maahan kuin muuttaa yliopistoon yhdeksäntoistavuotiaana. Kuitenkin samaa molemmissa on se, että kyseessä on uusi kotimaa ja pitäisi yhtäkkiä etsiä uudet kaverit ja oppia uudenlainen rytmi. Toisaalta tiedostan kuitenkin pärjääväni, sillä ei yliopisto voi olla pahempaa kuin IB oli ja loppujen lopuksi kaikki fresherit ovat samassa veneessä.

Lähteminen myös tuntuu erilaiselta kuin aikaisemmin. Nuorempana lähti jotenkin hirveän intoa täynnä ja vaikka nytkin olen innoissani, on mukaan astunut jonkinlainen "mitäköhän hittoa sitä on taas tekemässä?". En kadu päätöstä lähteä, mutta jos joskus nuorempana lähteminen on ollut pakenemista Suomesta ja tutuista ympyröistä on lähteminen nyt ennemminkin kokeilemista elämästä muualla. Enää ei ajattele toisen maan tuovan automaattisesti toisenlaisen ja mielenkiintoisen elämän — hei Japanissa lähinnä kävin koulussa ja nukuin ja välillä tein jotain perheen kanssa — mutta pikemminkin antavan mahdollisuuksia.

Kai kaikesta tästä voi jotenkin tehdä johtopäätöksen, että viimeiset kolme vuotta ovat olleet yllättävän kasvattavia. Niin hölmöltä kuin se tuntui silloin joskus ajatella aikuistumista, nyt taaksepäin katsoessa huomaa todella hyvin kuinka erilainen ihminen on siihen Kiiaan verrattuna, joka aloitti lukiossa. Todennäköisesti kolmen vuoden päästä katsoessani taaksepäin näihin teksteihin huomaan taas muuttuneeni, mutta ei se ole mitenkään paha asia.

Palasin yhtenä päivänä lukemaan tekstejä vaihtoblogistani siltä ajalta kun lähtöön oli vielä 3kk ja on hassua, että silloin panikoin itse asiassa enemmän kuin nyt. Kyllä, lähtö pelottaa yhä, mutta se on jollain tapaa hurjan erilaista. Olen kuluneiden vuosien aikana oppinut pärjäämään omillani maailmalla ja se tuo enemmän lohtua kuin mitkään sanat siitä kuinka "aina voi palata Suomeen" tai "kaikki te olette samassa tilanteessa". Suurin muutos minkä kuluneet vuodet ovat tuoneet mukanaan on ehkä itseluottamus.

En ole koskaan varsinaisesti jättänyt asioita tekemättä pelon takia, mutta vaihtovuosi ja sitä seuranneet matkat ovat opettaneet pärjäämään mahdottomiltakin tuntuneissa tilanteissa. Kielitaitoni on parantunut huomattavasti (en todellakaan olisi kolme vuotta sitten pärjännyt kuukautta Japanissa pelkkää japania puhuen!), enkä enää pelkää virheitä vaan ymmärrän sen kuinka jokainen tekee niitä. Olen oppinut puhumaan vieraiden ja tuttujen edessä ja oikeasti nautin esitelmistä ja kouluttamisesta. Vaihtovuosi ja sen antamat eväät ovat muovanneet minusta ihmisen, jollaiseksi en usko että olisin koskaan päätynyt ilman sitä. Toki aika kasvattaa, mutta kun mietin ominaisuuksiani niin näen niissä monia, joita löytyy vaihtareilta. Oman elämän virheet on tehtävä itse, ei se auta vaikka äiti kuinka varoitti vaihtovuoden olevan typerin idea ikinä ja kertoi sen olevan aivan syvältä. Niinhän se paljolti olikin, mutta sen antama itseluottamus ja kaikki on loppujen lopuksi sen arvoista — ainakin minulle.

Elokuun viimeisenä perjantaina seisoessani koululla kuuntelemassa rehtorin sanoja "olette suorittaneet ylioppilastutkinnon ja sen merkiksi pyydän teitä painamaan päähänne valkoisen lakin" oli aika epätodellinen olo. Tämän hatun eteen vuodatettiin verta, hikeä ja kyyneleitä — jopa IB koordinaattorimme tunnusti ettei se ollut kovinkaan suuri exaggeration. Perjantai sujui iloisesti juhlien, mutta lauantaina olo oli hieman haikea. Tämä on nyt tässä, lukio on oikeasti ohi ja jokainen meistä lähtee omaan suuntaansa.

Kolme päivää lähtöön ja hain viimein matkalaukun kellarista, sekä kävin läpi ratsastustavarat. Ajattelin aloittaa hevospoolon yliopistossa ja kai sitä voi ottaa kamat valmiiksi mukaan? :D

Otsikko on japaninkielisestä versiosta "let it go" -biisistä「これでいいの自分を好きになってこれでいいの自分信じて。」
= "I'm fine like this I will start loving myself, I'm fine like this I believe in myself"

kuvat: weheartit.com

kuka mitä minne häh?

Joskus ehkä luulin olevani todella luova, mutta viimeistään lukion aikana se kaikki on karsiutunut pois (nykyään tykkään vaan kylmistä faktoista, joille on vahvat todisteet monesta lähteestä eiku??) ja näin ollen tämänkin blogin ensimmäinen postaus on "hurjan luova" esittely.

Tekstejä kirjoittaa Kiia, 19v, Helsingistä ja aloitin blogin kirjoitellakseni kuulumisia opiskeluajoiltani Englannista. Bloggaaminen on tuttua puuhaa jo vaihtovuoden ajalta ja tältä kesältä, kun vietin veljeni Jasminin kanssa kuukauden Japanissa ja Etelä-Koreassa. Varoitan jo etukäteen, että teksti on paikoitellen aika reipasta finglishiä ja suomi ei ole kieliopillisesti enää yhtä hyvää kuin mitä se joskus oli. Yritän kuitenkin kirjoitella suomeksi ehkä osittain juuri siksi, etten unohtaisi aivan kaikkea.

Valmistuin tänä kesänä kansainväliseltä "International Baccalaureate" -linjalta ja olen nyt syyskuussa lähdössä University of Winchesteriin suorittamaan bachelor -tutkintoani. Tiedekuntani on "faculty of humanities and social sciences" ja toukokuussa 2017 pitäisi kädessäni olla BSc (Hons) Psychology -paperit. Koululle saavun 13.9. ja nyt tämän ..... vajaan viikon aikana pitäisi miettiä mitä sitä oikein pakkaa mukaan.

Tällä hetkellä tiedossa on, että:
a. olen virallisesti IB survivor, lakki ja pari paperia hologrammeineen todistavat sen
b. minulla on yliopistopaikka seuraavaksi kolmeksi vuodeksi
c. minulla on majoitus kesäkuun 2015 puoliväliin
d. lennän Heathrowlle lauantaina 13.9. aamukoneella.
e. 15.9. alkaa induction week ja 22.9. varsinainen opiskelu luentoineen

Tästä eteenpäin? Koululla pitäisi saada dormihuone lauantaina, kurssin enrollment tapahtuu seuraavana tiistaina ja muuten ensimmäinen viikko on ilmeisesti lähinnä vaan bileitä, ainakin jos on koululta tullutta kalenteria uskominen. Lisäksi pitäisi varmaan ostaa lautasia ym. hauskaa keittiötarviketta (kettle! rice cooker!) ja yrittää muutenkin hoitaa elämä siellä päässä sellaiseen jamaan, että 22.9. luentojen alkaessa olisi reippaana vastaanottamaan kaiken sen mitä yliopisto-opiskelu tuo tullessaan (siis sen opiskelupuolen, juhlapuoli tulee varmaankin tutuksi induction weekin aikana).

Siis mihin sä olet menossa?

Winchester on pikkuinen, melko sympaattiselta vaikuttava kaupunki, Lontoosta 109km lounaaseen. Asukkaita on päälle 40,000, mutta lähin suuri kaupunki Southampton on noin 15min junamatkan päässä rannikolla. Yliopisto vaikuttaa ihan mukavalta ja odotan etenkin sitä, että meidän flat on valmistunut syyskuussa 2013, joten sen voisi olettaa olevan ihan hyvässä kunnossa ja kaikin puolin kiva? Meillä on jokaisella oma kylpyhuone ja vessa, mutta communal area jaetaan kahdeksan opiskelijan kesken. Olen onnistunut löytämään facebookista ja viisi tulevaa kämppistäni ja all is good so far. Ollaan jo suunniteltu dinneriä ensimmäisen viikonlopun sunnuntaille kun kaikki ovat muuttaneet sisään ja näin, päästäisiin vähän tutustumaan toisiimme kun kuitenkin tällä porukalla asutaan seuraava vuosi.

Bye for now!

ps. blogilla on identiteettikriisi ja yritän kehittää ulkoasusta jotain siedettävää jossain vaiheessa kun ehdinjaksanviitsin~