Fellow procrastinators: this one's for you.
IB:llä ei ollut kerran tai kaksi kun tein töitä päivä ennen DL:ää/samana päivänä, lähinnä siksi, etten koskaan kokenut työn olevan valmis. Sama ongelma jatkuu kyllä yliopistossakin, aina on jotain mitä voisi muokata, mutta ehkä sen takia rakastan deadlineja. On ihanaa kun on tietty päivä ja kellonaika milloin työ on _pakko_ palauttaa, koki sen olevan valmis tai ei. Toki voi kyseenalaistaa sen kannattaako töitä jättää viimetippaan — ei kannata, mutta toisaalta ei siinäkään ole järkeä, että kirjoittaa kahden viikon ajan sata sanaa ja valittaa joka ikinen päivä siitä esseestä. Parasta kai olisi löytää tasapaino näiden kahden välillä ja ehkä sitä yritän metsästääkin, yleensä asetan oman deadlinen pari päivää ennen oikeaa deadlinea ja silloin työ on saatava pisteeseen x. En kuitenkaan halua käyttää kahta viikkoa päivittäiseen stressaamiseen, jos aloitan työn tekemisen haluan tietää pystyväni kirjoittamaan sitä ainakin 1/3-1/2 vaaditusta sanamäärästä saman päivän aikana. Niin kauan kun palauttaa kaiken ajallaan ja hyvin tehtynä, ei sillä ole kauheasti väliä millä tyylillä työn haluaa tehdä. Itse en vain ihan ymmärrä sitä miksi joku haluaa kirjoittaa vähän päivittäin pidemmän aikaa ja samalla myös valittaa pidemmän aikaa siitä yhdestä työstä.
Aiheeseen liittyen: oli huvittavaa kun luin eräänä päivänä artikkelin pojasta, joka otti Adderallia pystyäkseen työskentelemään esseensä parissa paremmin. Adderall kuvataan usein lääkkeenä, joka antaa ihmisille käsittämättömän kyvyn keskittyä ja tehdä töitä joten mielenkiinnolla luin artikkelin. Lopputulemana hänelle oli ollut kyky kirjoittaa enemmän kuin ikinä...... wait for it...... hän kirjoitti 12h aikana 1200 sanaa ja teki researchin. Kyllä, 1200 sanaa päivässä on hyvä saavutus etenkin kun samalla tekee researchin sitä varten, mutta onko se saavutus Adderallin kanssa? Jos tuo on se "käsittämätön kyky keskittyä ja tehdä töitä" mitä Adderall muka antaa, naurattaa se (lähinnä amerikkalaisessa mediassa näkyvä) hype mitä sen ympärillä on. Itse koen täysin normaaliksi tehdä tuollaisen määrän töitä päivässä ja yleensä siihen menee 4-5h — kahvin voimalla. Artikkeli tosin jätti kertomatta taustatietoja kyseistä henkilöstä (mm. normaali toimintatapa esseenkirjoittamisen suhteen), joten on enemmän kuin todennäköistä että hänen normaalit toimintatapansa olivat ehkä enemmän luokkaa "parisataa sanaa päivässä".
Kevätlukukauden moduuleista (näin kuusi viikkoa lukukauden alkamisen jälkeen...) voisi sanoa muutaman sanan. Jälleen kerran, minulla on neljä moduulia joista kaksi ovat käytännössä vain jatkoa syksyn kahdelle moduulille.
PS1807 Introduction to statistics and research methods 2
Tämän lukukauden lempimoduulini vaikkei meillä olekaan sama luennoitsija kuin syksyllä. Hän toimii kuitenkin edelleen module leaderina ja tällä kertaa vetää myös perjantain workshopit. Luentoja pitää entinen psychology techinician josta tuli päätoiminen luennoitsija muutama viikko sitten. Aika monet valittavat etteivät tykkää hänen aksentistaan, mutta itseäni se ei haittaa läheskään niin paljon kuin esimerkiksi skottiaksentti, haha. Tällä lukukaudella opimme vaan lisää uusia tapoja käsitellä numeroita, esimerkiksi ANOVA ja chi-square testit. ANOVA on testi joka vertailee ryhmien sisäistä varianssia ja se on erittäin hyödyllinen silloin kun tutkittavia ryhmiä on enemmän kuin kolme, koska virheprosentti pysyy pienempänä kuin se pysyisi t -testien kanssa. Kaikin puolin tykkään tilastotieteestä ehkä siksi, että se on loppujen lopuksi hurjan yksinkertaista. Vastaukset ovat oikein tai väärin ja kaikki pystytään yksinkertaistamaan numeroiksi — onko parempaa?
PS1808 Foundations in psychology 2
Eh, no, psykobiologiaa. Biologia ei ihan ole lempitieteeni — fysiikka on paljon mielenkiintoisempaa ja näin ollen luennot ovat toistaiseksi olleet aika "anteeksi MITÄ? siis MITÄ? MITÄÄÄ?!?" -tyyppisiä. Osasyynä tähän myös se, että luennoitsija hyppii aiheesta toiseen ja siinä vaiheessa kun on ymmärtänyt mistä puhutaan onkin jo aika puhua jostain muusta. Pitää tehdä vähän enemmän töitä luentojen ulkopuolella, mutta se on ihan okei. Ei kaiken tarvitse olla helppoa ja on luennoitsija sentään mukava vaikkei tästä aiheesta ehkä olekaan mitenkään paras puhumaan. On myös vähän ikävää, että ensimmäisellä luennolla module leader aloitti luennon toteamalla psykobiologian olevan vaikeaa, hän itse juuri ja juuri pääsi moduulista läpi undergrad aikoinaan. Näinkö meitä motivoidaan opiskelemaan? Ilmoittamalla heti alussa "joo, tämä on todella vaikeaa ja tylsää ja itse en melkein päässyt sitä läpi?", ei ehkä paras aloitus... Onneksi module leader ei pidä kuin lukukauden ensimmäisen ja viimeisen luennon.
PS1809 Advanced psychological skills for career development
Kiitos, mutta ei kiitos. 9am luennot West Downsissa (600m jyrkkää ylämäkeä) ja aiheena lähinnä: "miettikää elämää yliopiston jälkeen! mitkä ovat urasuunnitelmanne?! tehkää asioita jotka näyttävät hyvältä CV:ssä!". Hyödyllistä ehkä joiltain osin, mutta lähinnä vaan ärsyttävää ja turhauttavaa, pitkän moduulinimen sijaan olemme siirtyneet kutsumaan tätä pakotetuksi eksistentiaaliseksi kriisiksi, koska siitä tuntuu olevan kyse. Onneksi luentoja oli vain viikoilla 1-5 ja arvostelu tapahtuu portfolion pohjalta — pitäisi kirjoittaa tämänhetkisistä urahaaveista, tehdä CV, tehdä personal development plan ja kaikkea yhtä hauskaa. Rehellisesti sanottuna ottaisin mieluummin toisen moduulin tilastotieteitä kuin tämän, mutta tässä ei sentään tarvitse oppia kauheasti mitään uutta.
PS1810 Psychology in contemporary society
Ihan mielenkiintoista, fiiilikset aika indifferent. Osa luennoista on mielenkiintoisempia kuin toiset mutta pääosin ihan okei. Luennoitsijasta ja aiheesta riippuen mielenkiintoista tai ihan okei, ei mitään kovin vahvoja tunteita tätä kohtaan. Ollaan puhuttu mm. mediapsykologiasta ja siitä miten media framing tapahtuu (media kun usein raportoi tapahtumat täysin haluamallaan tavallaan) ja siitä kuinka tieteelliset artikkelit aika harvoin päätyvät median kautta näkyville oikeassa valossa. Hyvänä esimerkkinä Oxford Universityn tutkimus vuodelta 2010 siitä, kuinka ihmiset joilla on suurempi takapuoli ovat pienemmässä riskissä sairastua cardiovascular diseases ja heillä on parempi metabolismi — kolme vuotta myöhemmin mm. Cosmopolitan raportoi "jos sinulla on iso pylly, olet älykkäämpi!". Koko tutkimuksessa ei mainittu sanallakaan älykkyyttä eikä follow-up -tutkimuksia takapuolen koon ja älykkyyden välillä tehty.
Kaiken kaikkiaan opiskelu toisella lukukaudella on ollut paljon rutiininomaisempaa ja ehkä miellyttävämpääkin. Nyt on jonkinlainen näkemys siihen kuinka asiat toimivat ja on viimeinkin saanut palautetta ensimmäisen lukukauden töistä ja tietää minkä suhteen pitää tehdä töitä — ilmeisesti esseideni suurimmat ongelmat olivat formatointi ja hetkittäin rakenne oli vähän hassu. Ongelmia, jotka ovat aika yksinkertaisia korjata mikä on ihan mukavaa. Nauratti viime viikolla kun joku kysyi workshopissa kuinka monta lähdettä foundationsin practicaliin kannattaisi olla, vastaus oli "enemmän kuin yksi tai kaksi, muttei nyt ehkä mitään kahtatoista". Onneksi minulla oli vain 11 edellisessä? Jotenkin huvittavaa kuunnella ihmisten valittavan lähteistä ja referencingistä, eikö se ole ihan kiva että sinulla on jotain todisteita väitteillesi etkä joudu seisomaan yksin sanojesi takana? Ilmeisesti ei.
Assessment on pääosin esseiden/practicalien tekemistä, mikä on todella kivaa koska asiat oikeasti oppii sen sijaan että niitä vain pänttäisi kokeeseen. Viime semesterillä meillä oli kolme koetta, mutta nyt keväällä kokeita on vain kaksi ja yksittäiseen esseeseen perustuvaa arviointiakaan ei ole. Meillä on kaksi practical reportia, statsiin ja foundationsiin, joista jälkimmäisen deadline on tosiaan ensi viikon keskiviikkona. PS1809 ja PS1810 sen sijaan arvostellaan portfolioiden perusteella, ensimmäisestä selitin jo moduulista kertoessani ja jälkimmäisessä meidän täytyy kirjoittaa kaksi 1000 sanan esseetä jostain aiheesta. Aiheet kuitenkin annetaan vasta viikolla 8 (...vasta? sehän on jo kahden viikon päästä!) ja deadlineen on molempien osalta vielä ihan kiitettävästi aikaa.
Loppukevennyksenä todettakoon, että vaikka minulla ja tilastotieteellä on pääosin erittäin mukava ja tasapainoinen suhde, on hän alkanut toisinaan olettamaan minulta ajatustenlukijan taitoja. Tämä vaihe ei ole mitenkään erityisen miellyttävää, mutta onneksi on imurointi ja mahdollisuus kiljua kovaan ääneen suomenkielisiä kirosanoja kun yhteiselo ei suju. Loppujen lopuksi virhe on yleensä aina SPSS:n käyttäjässä ja niin myös näinä kertoina kun olen ollut erittäin valmis laittamaan suhteemme tauolle. Tosin, totesin tänään oppineeni ehkä
Loppukevennys #2:
Jouduin googlettamaan suomen kielioppisääntöjä tätä tekstiä varten. Pitäisi ehkä lukea jotain muutakin suomeksi kuin Iltalehteä ja satunnaista Hesaria? Onko lisääntyvä finglishin käyttö uhka vai mahdollisuus? Mitä tehdä kun sanojen merkitys ei suomeksi ole aivan täysin sama kuin englanniksi? Procrastination = viivyttely? Monen kielen puhuminen on aina todella hauskaa kunnes tajuaa unohtavansa sanoja äidinkielellään yhä enemmän.
puss och kram,
Kiia
(pahoittelut kuvien puutteesta, ainoat kuvat mitä missään oikein on ovat Rooman reissun kuvia, josta lisää seuraavassa postauksessa)
